ASENNE MERKITSEE KAIKKEA
Jerry oli aina hyvällä tuulella ja hänellä oli aina jotain myönteistä sanottavaa. Kun joku tiedusteli häneltä kuinka hän voi, hän vastasi: ”Jos voisin vielä paremmin, olisin kaksoset.”
Hän oli hyvin ainutlaatuinen johtaja, koska hänellä oli useita tarjoilijoita, jotka olivat seuranneet häntä ravintolasta toiseen hänen alaisinaan. Syynä tähän oli Jerryn asenne. Hän oli luonnollinen motivoija. Jos työntekijällä oli huono päivä, Jerry opasti häntä aina näkemään tilanteen myönteisen puolen.
Asioiden näkeminen Jerryn silmin sai minut hyvin uteliaaksi ja niinpä menin eräänä päivänä Jerryn luo ja kysyin häneltä: ”Minä en ymmärrä tätä! Et voi olla noin myönteinen koko ajan. Kuinka ihmeessä se on mahdollista?”
Jerry vastasi: ”Joka aamu herätessäni sanon itselleni: ’Jerry, sinulla on kaksi valinnan mahdollisuutta tänään. Voit valita olevasi hyvällä päällä tai pahalla päällä.’ Valitsen olevani hyvällä päällä. Kun sitten jotain ikävää tapahtuu, voit valita olevani uhri tai sitten oppivani kokemuksestani. Valitsen oppivani. Aina kun joku tulee luokseni ja valittaa jostain voin valita hyväksyväni hänen valituksensa tai vaihtoehtoisesti näyttää hänelle jonkin elämän myönteisen asian. Valitsen tuon myönteisen asian.”
”Ei se voi olla noin helppoa!”, totesin.
”Kyllä se on”, Jerry vastasi. ”Elämä on valintoja. Kun poistat kaiken turhan näet, että jokainen tilanne sisältää valinnan. Valitset kuinka reagoit kulloiseenkin eteesi tulevaan tapahtumaan. Valitset myös, miten ihmiset vaikuttavat mielentilaasi. Olet joko hyvällä tai pahalla tuulella. Perusajatus on: On sinun valintasi kuinka elät elämäsi.”
Pohdin mitä Jerry sanoi minulle. Pian sen jälkeen jätin ravintola-alan ja perustin oman yrityksen. Kadotimme yhteyden toisiimme, mutta ajattelin usein Jerryä tehdessäni valintoja elämäni suhteen sen sijaan että olisin automaattisesti vain reagoinut tilanteisiin.
Muutamaa vuotta myöhemmin kuulin, että Jerry oli tehnyt sellaista, jota ei milloinkaan ravintola-alalla tehdä: eräänä aamuna hän jätti takaoven auki ja sinne hyökkäsi kolme aseistettua ryöstäjää. Yrittäessään avata kassakaappia hänen kätensä alkoivat täristä ja hän sekoitti avainkoodin. Ryöstäjät joutuivat paniikin valtaan ja ampuivat häntä.
Onneksi Jerry löydettiin melko nopeasti ja hänen kiidätettiin paikalliselle ensiapuasemalle. Kahdeksantoista tunnin leikkauksen jälkeen hän vietti viikkoja teho-osastolla. Kun hän pääsi pois sairaalasta hänellä oli edelleen luodinsirpaleita kehossaan.
Näin Jerryn kuuden kuukauden kuluttua tapahtumasta. Kun kysyin häneltä miten hän voi, hän vastasi: ”Jos voisin vielä paremmin, olisin kaksoset. Haluatko nähdä arpeni?” Kieltäydyin katsomasta niitä, mutta kysyin sen sijasta mitä hänen mielessään oli liikkunut, kun hän havaitsi joutuneensa ryöstön kohteeksi.
”Ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni oli, että minun olisi pitänyt muistaa lukita takaovi”, Jerry vastasi. ”Kun sitten makasin lattialla muistin, että minulla oli käytettävissäni kaksi vaihtoehtoa: Voisin valita eläväni tai kuolevani. Valitsin elämän.”
”Etkö lainkaan pelännyt? Menetitkö tajuntasi?”, kysyin häneltä.
Jerry jatkoi: ”Hoitohenkilökunta oli loistavaa. He toistivat minulle koko ajan, että selviäisin hienosti. Mutta kun minua kiidätettiin teho-osastolle ja näin lääkäreiden ja sairaanhoitajien kasvojen ilmeet, pelästyin toden teolla. Luin heidän silmistään: ’Tuo mies tulee kuolemaan. Tiesin, että minun tuli toimia välittömästi.”
”Mitä teit?”, kysyin.
”Rotevannäköinen naishoitaja huusi koko ajan minulle kysymyksiään. Hän tiedusteli minulta olinko allerginen jollekin. Vastasin olevani. Lääkärit ja sairaanhoitajat lopettivat toimenpiteet ja jäivät odottamaan vastaustani. Vedin syvään henkeä ja karjaisin sitten: Luodeille!"
Heidän vielä nauraessaan vastaukselleni jatkoin: ”Valitsen eläväni. Leikatkaa minut ikään kuin olisin hengissä enkä kuollut.”
Jerry sai elää lääkäreiden loistavan ja taidokkaan työn tuloksena, mutta myös siksi, että hänen asenteensa oli hämmästyttävä. Opin häneltä, että jokaisena elämämme päivänä meillä on mahdollisuus valita elävämme täydesti.
Asenne on loppujen lopulta se, joka ratkaisee kaiken.
”Stories
by Quick Inspirations”