Elämän laatu

Tarina nuoresta miehestä, joka kuoli AIDSiin on vahvasti vieläkin mielessäni. Se säilyy sydämessäni ikuisesti. Tuon nuoren miehen elämä alkoi, kun hän kuuli sairastavansa AIDSia. Itkettyään jonkun aikaa hän kutsui luokseen vanhan ystävänsä ja luottohenkilönsä."Mitä teen?", mies kysyi. Ystävä vastasi hänelle lempeästi, mutta samalla vakavasti: "Voin suositella sinulle vain sitä, että pohdit mielessäsi Elämän laatua".

Niin tuo nuori mies sitten tekikin. Prosessin aikana hänestä tuli myötätuntoinen, huolehtiva ja rohkea ihmisolento. Hän uskalsi lähettää lämpöä ympäristöönsä. Hän kutsui elämäänsä sellaisia, jotka eivät pitäneet hänestä, mutta teki sen aina kunnioittavasti ja harkiten. Hän pyrki tekemään sisäisistä kokemuksistaan joka päivä laatukokemuksia. On selvää, että edellä kuvatun kaltainen elämänasenne loi paljon arvokkaita ja merkittäviä kokemuksia myös kaikille, joita hän ehti kohtaamaan ennen täältä poistumistaan.

Monet niistä asioista, joita hän sanoi, saivat minua tarkastelemaan oman elämäni laatua. Ehkä eräs merkittävimmistä oli seuraava kysymys:

"Oletko kaunis vai et?", tuo mies kysyi minulta kerran, yksinkertaisesti ja suoraan. Hänen kysymystään ei voinut mitenkään ohittaa. Se kosketti minua ja myös kaikkia muita, joille hän sen esitti. Kysyn vieläkin samaa itseltäni, sillä oman elämäni laatu riippuu siitä vastauksesta, jonka annan.

Kun sairaus eteni voimakkaiden tuskien kokemisen vaiheeseen, tuosta nuoresta miehestä tuli entistä viisaampi ihmisluonteen sisäisen rakenteen arvioija ja hän käytti omia vastauksiaan luodessaan kokemuksiaan.

"Tuska on väistämätön", hän sanoi jatkaen samalla: "...mutta surkeuden kokeminen on valinta." Hän koki tuskia, mutta osoitti minulle, että jopa kaikkein haavoittuneimpina aikoinaankin hän ei kokenut tilaansa surkeaksi. Minusta näytti jopa siltä, että silloin hän oli vahvimmillaan, selkeimmillään ja kykeni entistä syvemmin osoittamaan lämpöä ja huolehtivaisuutta.

"Viidenkymmenen vuoden kuluttua AIDS ei enää ole enää mikään merkittävä asia", hän sanoi. "Silloin puhutaan jo muista sairauksista. Kysymys on siitä, kykenemmekö silloin käsittelemään myötätunnolla niitä ihmisiä, jotka sairastavat uusista syistä."

Oliko tuon nuoren miehen elämä erilainen kuin sinun elämäsi nyt on? Myös sinä kuolet ja myös sinä valitset miten suhtaudut tuohon tapahtumaan - halusitpa tai et. Voitko ajatella käyttöösi parempaa menetelmää kuin sen, että kiinnität huomiosi elämän laatuun. Se tarkoittaa toisista huolehtimista, rehellisyyttä; antamista ja vastaanottamista. Se on elämistä tietoisesti, rohkeasti, myötätuntoisesti ja viisaasti. Tuo nuori mies näki oman kuolevaisuutensa selvästi ja käytti ymmärrystään muuttaakseen elämäänsä. Myös me olemme syntyneet tuon etuoikeuden tarjoaman mahdollisuuden maailmaan.

Rakkaudella,

Gary Zukav

                                                        Takaisin