KUINKA TIEDÄT MIHIN SINUN TULEE KESKITTYÄ?
Ote kirjasta "TOTEUTA SYDÄMESI TOIVEET", Copyright © Sonia Choquette 1997.
Kokemukseni luovuuden periaatteen opettajana on, että ihmiset eivät todellisuudessa tiedä, mitä heidän sydämensä toiveet ovat. Itse asiassa heillä ei useinkaan ole niistä minkäänlaista käsitystä.
Kun ajattelet sanaa "toive", mieleesi saattaa tulla intohimoinen mieltymys, ikävöinti tai voimakas kaipaus. Kun sinulla on todellinen toive, silloin sinulla on palava tarve saada aikaan joku tietty kokemus tai lopputulos. Tämä polttava voimakas intohimoinen kaipaus on se luova kipinä, joka saa ihmeen tapahtumaan. Ilman sitä ei tapahdu mitään. Jos sinulla ei ole tätä aitoa intoa, luova ihmeidentekoprosessisi uinuu käyttämättömänä.
Hämäristä ja hajanaisista ajatuksista puuttuu se tarpeellinen kipinä, joka sysää energiasi liikkeelle. Todelliset sydämen toiveet tunnetaan tässä hetkessä ja ne heijastavat kaikkein syvimpiä tarpeitasi ja huolenaiheitasi. Jos olet juuttunut paikallesi tai hämmentynyt sen suhteen, mitä sydämesi todelliset toiveet ovat, lähde tarkastelemaan arkipäivän elämääsi ja kysy itseltäsi mitä tarvitset. Arvioi rehellisesti mitä sinulta puuttuu. Odotatko jotain tiettyä asiaa? Onko olemassa sellaista mitä et huomaa, koska se on niin ilmiselvä, että katsot sen läpi?
Älä naura. Joskus me ohitamme syvimmät toiveemme, koska ne piileskelevät aivan silmiemme edessä.
Eräs asiakkaani, jonka nimi on Lorraine, tuli luokseni seminaarin tauolla:
"Luulen, että minun on parasta lähteä", hän sanoi. "Jokaisella mukanaolijalla näyttää olevan selkeänä mielessään se, mitä he haluavat luoda, mutta minulla ei ole siitä minkäänlaista ajatusta."
"Ennen kuin lähdet, Lorraine, vastaa minulle seuraavaan kysymykseen. Miksi sinä tulit? Mikä alun alkaen toi sinut tänne?"
"Turhautuminen", Lorraine vastasi. "Luulin, että saisin täältä jonkinlaista innostusta, koska tunnen olevani loppuunajettu ja tyhjä koko ajan. Se on masentavaa!"
"Ehkä voit löytää joitakin johtolankoja sydämesi toiveista tarkkailemalla mikä sinua masentaa", ehdotin. "Mitä elämästäsi puuttuu. Mitä et juuri nyt koe?"
"Yksi asia mikä minulta puuttuu on hauskuus!", hän valitti. "Elämäni ei anna minulle minkäänlaista iloa."
"Mitä hauska merkitsee sinulle? Minkä kokemisesta nauttisit esimerkiksi huomenna?"
"En pysty edes vastaamaan tuohon, koska huolimatta siitä mitä ajattelen, en pysty kuitenkaan toteuttamaan sitä."
"Miksi et? Mikä sinua estää?"
"Vastuu! Olen vastuussa monenlaisista asioista. Minulla on kolme poikaa, jotka kaikki pelaavat jalkapalloa ja pesäpalloa ja heillä on läksynsä... Minulla on myös pyykinpesu, päivällinen, osa-aikatyö eikä aviomiehestäni ole apua, joten minulla ei voi olla hauskaa. Se ei ole mahdollista. Minulla ei ole aikaa."
"Siinä on sinun avaimesi, Lorraine", sanoin. "Minusta tuntuu, että sydämesi halu voisi olla se, että saisit apua perheesi asioiden hoitamisessa, jotta sinulla olisi aikaa itsellesi. Entäs jos se olisikin sinun päämääräsi?"
"Se olisi ihme!" Hän hymyili hieman hämmentyneenä. "En ole koskaan ajatellut noin. Se tuntuu niin arkipäiväiseltä päämäärältä. Luulin, että sydämeni toive olisi paljon loistokkaampi. Tämä näyttää liian käytännölliseltä."
"Siitä näissä periaatteissa on kysymys; että luodaan ihme, jota tarvitaan."
Lorraine päätti suunnata ajatuksensa ihmeeseen, jolla saisi jonkun siivoamaan talon ja käymään asioilla, koska sitä hän todella tarvitsi. Hän ei vaan nähnyt sitä.
Oliko se todellinen päämäärä?
Ehdottomasti!