"LAHJOJA ENKELEILTÄ - Unohtumattomia kohtaamisia enkelimaailman kanssa" CHRISSIE ASTELL
ILMESTYY JOULUKUUN 2011 ALUSSA. 240 SIVUA. (OVH 26 euroa)
Miksi tämä kirja on juuri Sinua varten?
Ehkä olet jo tutustunut enkeleihin ja työskentelet parantajana tai opettajana auttaen muita löytämään omat enkeliyhteytensä. Tai ehkä sinulla on ollut kokemus, jota sinun on vaikeata selittää ja etsit vastauksia. Voi olla myös niin, että sinulla ei ole vielä ollut enkeleihin liittyviä yhteyksiä, mutta nautit saadessasi lukea muiden kokemuksista. Kenties olet hieman epäileväinen ja luet tätä kirjaa, jotta voisit tehdä omat johtopäätöksesi.
Ovat syysi sitten mitä tahansa, on todennäköistä, että sinua kutsutaan. Enkelien voimakas kutsu kuuluu kauas ja laajalle ja se tavoittaa jokaisen aistimme. Sinun ei tarvitse olla mieleltäsi uskonnollinen, erityisen herkkä tai edes perehtynyt esoteerisiin asioihin. Enkelit ilmestyvät aivan tavallisille ihmisille hyvin erikoisissa olosuhteissa ja erikoisille ihmisille hyvin tavallisissa arkipäivän tilanteissa. Tämä on nyt sinun mahdollisuutesi tutustua niihin moniin tositarinoihin, joissa enkelit ovat tuoneet lahjoja Taivaasta muodossa tai toisessa.
Elämä on runsas samanaikaisten tapahtumien, sattumien ja yllättävien kohtaamisten lähde. Löydämme rakkaita ja mystisesti kadonneita tavaroitamme, täysin tuntemattomia ihmisiä ilmestyy elämäämme kuin tyhjästä juuri kun tarvitsemme heitä, saamme yliluonnollisia kykyjä kriisitilanteissamme, aistimme ohikiitäviä tuoksuja, kuiskauksia ja löydämme höyheniä. Ovatko kaikki nuo vain osa normaalia ihmisenä olemisen kokemusta vai voisivatko ne olla lahjoja enkeleiltä?
Tämän kirjan tarinat ovat vaikuttaneet käänteentekevästi tuhansien ihmisten elämään tuoden ohjausta, parantumista, rauhaa ja toivoa.
Kukin kirjan luku päättyy vahvistukseen ja ohjattuun visualisointiharjoitukseen niin, että myös sinä voit nauttia enkelien lahjoista ja niiden siunauksista.
Luku 1 Rakkauden lahjat kertoo niistä moninaisista tavoista, joiden kautta me ihmisolennot voimme kokea Luojamme enkeleiden kautta meille lähettämiä mittaamattoman arvokkaita pyyteettömän rakkauden lahjoja.
Luku 2 Suojelun lahjat kertoo siitä, kuinka enkelit varjelevat meitä fyysisesti, tunteiden tasolla ja hengellisesti mitä ihmeellisimmillä tavoilla.
Luku 3 Parantamisen lahjat kertoo, kuinka enkelienergia voi parantaa kaikkea elämässämme mukaan lukien ihmissuhteet ja taloudelliset asiat. Ne voivat myös parantaa mielemme, kehomme ja sielumme.
Luku 4 Ohjauksen ja Viisauden lahjat kuvaa sitä, kuinka enkelien ohjaus voi tulla meille mitä erilaisimmilla tavoilla: kuiskaavana äänenä, omituisina valoina tai sattumanvaraisilta tuntuvina kohtaamisina.
Luku 5 Luovuuden lahjat selittää kuinka me kaikki olemme Maailmankaikkeutemme kanssaluojia. Omassa pienessä maailmassamme ei ole aina mahdollista nähdä laajempaa kokonaisuutta siten kuin enkelit sen näkevät, joten tämä luku auttaa sinua saamaan lisää ymmärrystä.
Luku 6 Rohkeuden lahjat innostaa sinua olemaan vahva missä tahansa elämäsi tilanteessa.
Luku 7 Rauhan lahjat kertoo, että me löydämme oikean tien sisäisen rauhan kautta, etsimmepä sitä sitten kotimme läheltä, ihmissuhteistamme tai maailmanlaajuisella tasolla.
Ote kirjan luvusta otsikolla "SUOJELUN LAHJAT"
Enkelit ovat ympärillämme koko ajan. He tuntevat meidät hyvin. He tuntevat tuskamme, he ymmärtävät pelkojamme ja ilojamme. Enkelit ovat jumalallisen luovan energian ja puhtaan rakkauden olentoja ja kaikkialla läsnäolevia. Kun jokin saa meidät huutamaan heitä avuksemme - sielumme kyllyydestä - riippumatta siitä, huudammeko ääneen vai emme, enkelit kuulevat meitä aivan samanaikaisesti. Heidän apunsa saavuttaa meidät heti; se tulee sisällemme seuraavan sisäänhengityksemme mukana. Joskus koemme sen fyysisenä aistimuksena, toisinaan välittömänä oivalluksena siitä, miten meidän tulee toimia. Se, noudatammeko saamaamme 'vihjettä' vai järkeilemmekö sen olevan vain pelkkää sattumaa, riippuu tietämyksemme tasosta, hengellisyytemme tasosta ja uskomusjärjestelmästämme.
Isoäitini Elsie'n tarina
Isoäidilleni Elsie'lle on tapahtunut monia outoja asioita hänen elämänsä aikana ja hän kertoo minulle usein jännittävistä lapsuusajan kokemuksistaan. Minua viehättää erityisesti tapaus, jossa hänen kumisaappaansa olivat pelastaneet hänet, kun hänen sateenvarjoonsa oli iskenyt salama. Silloin oma äitini oli ollut vain muutaman kuukauden ikäinen. Hänen oli ilmiselvästi tarkoitus jatkaa elämäänsä kuten äitinikin. Isoäitini kertoi usein minulle monia tarinoita siitä, kuinka hän oli pelastunut vaikeista tilanteista ja tämä tarina 'käsistä sumussa' oli yksi suosikeistani.
Pohjois-Englanti oli aina altis talviselle sumulle, joka tunnettiin myös nimellä 'hernerokkasumu', sillä se oli niin sakeaa, että näkyvyys oli miltei olematon. Muistan, kuinka pelkäsin lapsena ulkona ollessani joutuvani sen armoille. Sumupilvet saattoivat tulla vain vähäisellä varoituksella: muutama usvainen harsopilvi, sitten omituinen savun haju ja yhtäkkiä kaikki oli pelottavan usvan peitossa, jossa ei voinut nähdä mihinkään suuntaan. Kun sumu oli laskeutunut, kaikki joutuivat jäämään siihen paikkaan, missä olivat, odottamaan sen hälvenemistä.
Isoäitini Elsie oli palaamassa kotiin työpäivänsä jälkeen. Hän työskenteli äitinsä kanssa ruokakaupassa Bradford'issa Yorkshire'ssä. Vaikka äitini Sylvia oli vain muutaman viikon ikäinen, isoäitini auttoi jouluvalmisteluissa. Kantaen äitiäni hartiahuiviin kiedottuna hän kiirehti kotiin ennen pimeän tuloa. Hän päätti kävellä maaseudun poikki. Se oli hänen säännöllinen kolme kilometriä pitkä reittinsä ja hän piti siitä enemmän kuin ruuhkaisen kaupungin läpi kulkemisesta ja odottamisesta loputtomissa bussijonoissa.
Heti alkaessaan ylittää niittyjä hän havaitsi ensimmäisten harsopilvien pyörivän ympärillään. Mutta koska hän oli jo aloittanut matkantekonsa, hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eteenpäin. Hän pystyi haistamaan ilmassa hiilen tuoksun, joka oli saastunut tehtaan päästöistä. Se ajelehti raskaana häntä kohti. Mutta Elsie tunsi olleensa turvassa; hän tunsi Chellor Denen alueen hyvin, sillä hän oli lapsuudessaan leikkinyt noilla aukeilla viktoriaanisen ajan tekojärvillä ja syvissä metsäisissä laaksoissa. Isoäitini oli hyvin päättäväinen ja kipakka nainen, hän ei pelännyt mitään. Hän kiristi otettaan lasta peittävästä hartiahuivista ja alkoi liikkua nopeammin. Muutaman minuutin kuluttua hän ei pystynyt kuitenkaan näkemään edes jalkojaan edessään. Silti hän jatkoi taivaltamistaan luottavaisin mielin.
Auttavat kädet
Yhtäkkiä hänen suureksi hämmästyksekseen raskas miehen käsi puristi häntä olkapäästä ja pakotti hänet maahan. Hän yritti nousta ylös, mutta jälleen käsi työnsi hänet alas ja samalla hän kuuli äänen sanovan: "Pysy tässä." Isoäitini ei ollut tottunut ottamaan käskyjä keneltäkään, joten hän yritti yhä uudelleen nousta ylös jatkamaan matkaansa, mutta ei onnistunut karistamaan päältään pois noita voimakkaita ja vakaita käsiä, jotka hän nyt tunsi molemmilla olkapäillään. Hän taipui vahvempansa edessä ja jäi paikoilleen.
Äitinsä äkillisten liikkeiden seurauksena lapsi heräsi ja niinpä isoäitini alkoi laulaa hänelle. Hän hyräili aluksi pieniä sointuja, mutta huomasi pian laulavansa virsien sanoja, kunnes hän lopulta pauhasi äänensä kyllyydestä innostavia ylistys- ja kiitoslauluja, jotka olivat kuin suoraan metodistien teksteistä. Sumu kohosi yläilmoihin yhtä nopeasti kuin se oli laskeutunutkin ja isoäitini nauroi huvittuneena omalle äänelleen, joka kaikui heikentyneenä kaikkialla laaksossa. Hän nousi ylös, suoristi vaatteensa ja jatkoi matkaansa.
Juuri kun hän oli kumartunut nostamaan laukkuaan, hän havaitsi suureksi kauhukseen olevansa parinkymmenen sentin päässä alueen läpi kulkevan rotkon reunasta. Yksikin rohkea askel eteenpäin ja hän olisi miltei varmuudella pudonnut reunan yli pitäen käsivarsillaan äitiäni. Joku tai jokin oli pelastanut heidät elämälle.
Vuosikymmeniä myöhemmin, kun isoäitini kertoi minulle tuon tarinan (vaikka olin kuunnellut sitä jo kymmeniä kertoja aiemmin lapsen innolla), hän aina pohti, oliko hänen isoisänsä henki vaiko hänen suojelusenkelinsä pelastanut hänet. Joka tapauksessa hän oli säilynyt hengissä kertomaan tarinansa ja minä voin sydän täynnä kiitollisuutta sanoa: "Luojan kiitos niin tapahtui!"