TUTKIJA (+ tieto, - teoretisointi)

Mikä on tutkijoiden roolissa niin ainutlaatuista, että se erottaa heidän kykynsä ja lahjansa muista pareina esiintyvistä rooleista? Kuinka tunnistat itsesi, jos olet tutkija tai kuinka tunnistat sellaisen ympäristöstäsi? Tutkijan tärkein tuntomerkki on hänen neutraalisuutensa. Hän näyttää neutraalilta, tuntee usein neutraalisti ja vieläpä reagoikin samalla tavoin moniin sellaisiin tilanteisiin, mitä muut roolit eivät tekisi. Käytettäessä vertauskuvana pyörää, tutkijan rooli on toimia keskiönä, jonka ympärillä muut roolit pyörivät. Tämä tarkoittaa, että he ovat vallanneet neutraalin tilan, joka mahdollistaa muiden roolien keskinäisen kanssakäymisen. Kun tutkija on läsnä, muut roolit ymmärtävät helpommin toisiaan ja heillä on parempi kyky kommunikoida keskenään. Tutkija saattaisi ajatella seuraavalla tavalla:

"Hmmmmm! Tämäpä näyttää mielenkiintoiselta. Haluaisin tietää tästä enemmän. Onkohan tästä kirjoitettu jotain? Tai onkohan joku kerännyt tietoa tästä ennestään? Haluaisinpa päästä siihen käsiksi. Mitähän tapahtuisi, jos ottaisin osan tästä ja kokeilisin sitä? Se olisi varmaan jännittävää! Vaikka saisin outojakin tuloksia, se voisi silti olla mielenkiintoista. Mitä? Tiedätkö sinä jonkun Tiibetissä, joka on tutkinut tätä ja jolla on kirjasto aiheesta? Pakkaan laukkuni! Eikö sinne mene mitään lentokonetta? Minun täytyy alkaa tutkia miten pääsen sinne! Katsotaanpa noita karttoja ja haetaan joitakin Tiibetiä käsitteleviä kirjoja. Otetaan mukaan muistikirjoja ja tallennetaan koko matka tapahtumineen."

Tutkija: Suhde itseen

Tutkijan avaisana on neutraalisuus - he ovat loistavia välittäjiä. Erityisesti elämiensä myöhemmissä kierroissa he ovat paljon vähemmän itsepäisiä kuin muut roolit ja heillä on 360-asteen kyky nähdä tilanteiden kaikki puolet.

Tutkijat ovat suuntautuneet tiedon kokoamiseen. Eivät välttämättä siinä tarkoituksessa, että jakaisivat tai välittäisivät sitä muille, vaan pitääkseen sitä vain saatavilla. Tutkijat ovat parhaimmillaan tallentaessaan, kuvatessaan ja eritellessään sitä mitä on tapahtunut, kun tilanne on jo ohi. Heillä on oivallinen jälkinäkö. He yhdistävät tietoa ja ovat erinomaisia historioitsijoita. Koska tutkija on neutraali rooli, he toimivat usein katselijoina ja tarkkailijoina.

Tutkijat ovat poikkeuksellisen uteliaita ja etsivät kaikkea, mistä eivät vielä tiedä tarpeeksi. He haluavat valita aiheen ja tutkia sitä perinpohjin. Vain he voivat omistaa koko elämänsä yhden asian tutkimiselle yrittäessään ymmärtää sen kaikki puolet; esimerkkinä jonkin kasvi- tai hyönteislajin tutkiminen. Johtuen luonnollisesta uteliaisuudestaan heillä on taipumusta mennä sinne minne 'enkelitkään eivät uskalla mennä'. Myöhemmissä elämänkierroissaan he haluavat joskus tutkia omaa tietoisuuttaan kokeilemalla ja saattavat käyttää psykedeelisiä huumeita tai viettää aikoja eristetyissä tiloissa.

Tutkijan rooli on vakaa vastakohtana "virtaaville" rooleille, joita ovat taitaja, palvelija ja opastaja. Sellaisenaan he ovat perinpohjaisia ja aika paljon fyysiseen suuntautuneita. He nauttivat seikkailusta ja useimmista fyysisistä kokemuksista. Heidän seikkailuntajunsa on kuitenkin erilainen kuin soturin. Tutkija etsi seikkailua uteliaisuudesta tietääkseen enemmän, kun taas soturi etsii uusia haasteita ja toimintaa. Tutkijat ja soturit ovat hyviä yhteistyökumppaneita.

Valaistuminen tarkoittaa tutkijalle ymmärtämistä, joka on vastakohta mille tahansa fyysisen tuloksen saavuttamiselle. Johtuen vakaudestaan heillä on enemmän fyysistä kestävyyttä kuin muilla rooleilla. He kykenevät kestämään äärimmäistä ilmastoa ja vastakkaisia olosuhteita. Tutkijat kokoavat tietoa ja varastoivat kokemuksia kehoonsa. Tämä aiheuttaa sen, että heillä on enemmän fyysisiä ongelmia (kipua ja tuskaa lihaksissa ja luustossa) kuin millään muulla roolilla. He voivat parantua oppiessaan ymmärtämään ettei heidän tarvitse varastoida kokemuksiaan kehoonsa ja että ne voidaan vapauttaa sieltä tietoisesti.

Tutkijat haluavat kokea hyvin monenlaista elämiensä aikana ja koota tietoa älyperäiseltä, tunneperäiseltä ja fyysiseltä tasolta. Heillä on elämänsä aikana yleensä useita eri ammatteja ja sen lisäksi paljon erilaisia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Johtuen kiinnostuksestaan tietoon he toimivat mielellään ainakin osittain älyperäisen keskuksen kautta.

Tutkija: Suhde toisiin

Tutkijat ovat käveleviä kirjastoja toisille rooleille, jotka menevät heidän luokseen kysymään tietoa. Muut roolit arvostavat tutkijoita, koska he pystyvät säilyttämään neutraalin näkökulman.

Elämiensä kierron loppuvaiheessa tutkijat kaatavat kokemustensa ja tietojensa koko kuorman maailmankaikkeuden kirjastoon niin sanotuiksi Akaasisiksi Tiedostoiksi. Seuraava maailmankaikkeus perustuu tähän tiedostoon tallennettuihin kokemuksiin. Aika ajoin tutkijat ovat tietämättömiä siitä suuresta tietovarastosta, jonka he ovat koonneet elämiensä aikana. Vain kysyttäessä tiettyä kysymystä he kykenevät sanomaan mitä he siitä tietävät. Muutoin tutkijat voivat vaikuttaa hiljaisilta ja vaatimattomilta ja muiden roolien silmissä jopa tunneperäisesti pidättyviltä. Tämä ei tarkoita sitä etteivätkö he kokisi tunteita. He voivat kokea kiihkeitäkin tunteita ja intohimoa, mutta pidättyvät vain niiden ilmaisusta.

Tutkija: Suhde ympäristöön

Tutkijoita on noin 13 % väestöstä. Koska he ovat suuntautuneet tiedon kokoamiseen, heidän ammatillinen mielenkiintonsa kohdistuu filosofiaan, historiaan ja tieteeseen. Tutkijoita voi kyllä löytyä mistä tahansa ammatista, kuten muitakin rooleja, mutta he ovat onnellisimpia yliopistoissa tai paikoissa, joissa he pääsevät käsiksi tietoihin. Tutkijan tunnuslause voidaan tiivistää George Santayanan kuuluisaan sananparteen: "Ne, jotka eivät voi muistaa menneisyyttään, ovat tuomitut toistamaan sen."

Tutkijoista tuntuu, että heidän velvollisuutensa on selvittää mitä on opittu, niin että yhteiskunta voi kehittyä eteenpäin uusilla kokemuksilla ja uudella tiedolla. Alkukantaisemmissa yhteisöissä tutkijoille lankesi luontaisesti shamaanin tai noitatohtorin asema. Heidän tarkka ja perinpohjainen luonteensa tekee heistä luonnollisia kokemukseen perustavia tieteilijöitä. Niinpä he ovat usein asiantuntijoita luonnonparannuskeinoissa koskien yrttejä, mausteita ja luonnonmukaisia menetelmiä. He ovat niitä, jotka pystyvät syytä etsittäessä kokoamaan lentokoneen osista uudestaan sen jälkeen, kun se on murskaantunut. Tällainen työ vaatii tarkkuutta, jollaista vain tutkijalla voi olla.

Kuuluisia tutkijoita:

Heraklitos, Oppenheimer, Carlos Casteneda, Galileo, Earl Warren, Henry VIII, Unkarin Pyhä Elisabeth, Caesar Augustus, Pierre Curie, Immanuel Kant, Platon, Ouspensky, Howard Hughes, Rodney Collin, Picasso, Margaret Thatcher, Margaret Mead ja Sokrates.

Positiivinen ääriraja: Tieto
Ymmärtäviä, viisaita, totuudenmukaisia, perusteellisia, käytännöllisiä, yhdistäviä, neutraaleja, välittäjänä toimivia, vakaita, uteliaita, havainnoivia, selkeitä, johdonmukaisia, uskaliaita, menevät minne tahansa yhden kerran, rohkeita (mutta vaiteliaita siitä), estävät ihmisiä toistamasta virheitään, koska he muistavat ne, ovat toisten roolien "puhdistusjoukko". He tallentavat sen mikä toimi tai ei toiminut sen jälkeen, kun taitajat ovat johtaneet tilanteen sekasortoon ja soturit ovat järjestäneet sen.

Negatiivinen ääriraja: Teoretisointi
Teoretisoivia, käsitteellisiä, sekavia, älyllistäviä, erakkomaisia, varautuneita, esiintyvät erehtymättöminä, käskeviä, ikävystyttäviä, pitkäveteisiä, hitaita, tylsiä, "rutikuivia", nirsoja, epäjohdonmukaisia johtuen vellovista tunteista, tavoittamattomia ja ylpeitä. Negatiivisella äärirajalla tutkijat saattavat ajatella, että jo tietävät asian vaikka itse asiassa kehittelevät vasta teorioita. Tämä teoretisointi naamioi tietämättömyyden todellisesta tilanteesta ja antaa tutkijalle vaikutelman hallinnasta ja näin ollen väärän käsityksen ymmärtämisestä. Tällä tavalla tutkijat pystyvät huiputtamaan itseään ja toisia ihmisiä.